Keskiviikkona 26.5. klo 19 paikallista aikaa oli totuuden hetki. Juoksu kulkikin ihan mukavasti, mitä nyt vasen pohje vähän protestoi elämäänsä. Niin, ja kertaalleen kävin naamallani: n. 4 ja 9 km:n kohdalla reitti kulki pätkän kapeaa polkua, ja ensimmäisellä kierroksella kompastuin sitten alamäessä jalkoihini => suoraan pusikkoon naama/olkapää edellä. Pikainen kirosana, muutama sekunti silmälasien etsintää maastosta, pystyyn ja eteenpäin. Lopputuloksena oli onneksi vain naarmuja olkapäässä, kyynerpäässä ja polvessa sekä mutkalle vääntyneet lasit. Naarmut paranevat ja optikko sai väänneltyä lasitkin takaisin kuntoon, joten kaikki hyvin.
Niin, se aika: 49:35! Putkeen meni siis - sain aikas hyvin juostua koko matkan "siinä rajoilla", juuri niin kuin pitikin. 
Koko projekti siis voidaan luokitella onnistuneeksi, vaikka matkalla oli vähän vastoinkäymisiä. Heti ensimmäisen treeniviikon jälkeen sain seuralaisekseni sitkeän nuhan, joka ei onneksi äitynyt kovin pahaksi. Se kuitenkin sai minut varomaan kovempia treenejä jonkin aikaa, mikä taisi olla hyvä ratkaisu.
Tässä vielä koko toteutunut harjoitusohjelma:
| päivä | tyyppi* | kesto | ka. syke** | km | min/km |
|---|---|---|---|---|---|
| viikko 1 (12.4.) | |||||
| ti | LD | 76 | 161 (75%) | 10,63 | 7,1 |
| to | D | 33 | 174 (84%) | 6 | 5,5 |
| la | LD | 86 | 158 (73%) | 11,5 | 7,5 |
| viikko 2 (19.4.) | |||||
| viikko 3 (26.4.) | |||||
| ti | LD | 32 | 161 (75%) | 4,6 | 7,0 |
| la | LD | 86 | 164 (77%) | 12,48 | 6,9 |
| viikko 4 (3.5.) | |||||
| to | D | 45 | 176 (86%) | 8,08 | 5,6 |
| su | LI | 8+2 *6 | 187 (94%) | 10,3 | 5,2 |
| viikko 5 (10.5.) | |||||
| su | D | 30 | 180 (89%) | 6,5 | 4,6 |
| viikko 6 (17.5.) | |||||
| ke | D | 28 | 180 (89%) | 6 | 4,7 |
| vikko 7 (24.5.) | |||||
| ma | D | 38 | 168 (80%) | 7 | 5,4 |
| ke | kisa | 49:35 | 183 (91%) | 10,00 | 5,0 |
*tyyppi kirjan Ømosegaard, Bo: Physical training for badminton, 1996, mukaan:
LD = long distance
D = distance
LI = long interval
**prosentti laskettu ns. Karvosen menetelmällä maksimi- ja leposykkeen erotuksesta
Haluan vielä korostaa, että koko harjoitusohjelman tavoitteena ei ollut hapenottokyvyn parantaminen, joka oli jo riittävällä tasolla, vaan:
- jalkojen, etenkin vasemman jalan ja erityisesti pohkeen totuttaminen juoksemiseen kovalla alustalla ja riittävällä vauhdilla sekä
- totuttelu toimimaan pitkän aikaa korkealla sykealueella (juuri anaerobisen kynnyksen alapuolella)
Näissä tavoitteissa onnistuin. Onnistuin myös sangen hyvin ohjelman muokkaamisessa olosuhteiden pakosta: kun nuha oli pahimmillaan, en treenannut ja nuhan jälkeen aloitin varovasti ja alhaisella temmolla kuunnellen, miten keho vastaa ärsytykseen. Olisin halunnut pitää kovempitempoisia distance training -harjoituksia mukana enemmän alusta saakka, myös viikoilla 2-3, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että niitten seurauksena keho vetäisi itsensä niin jumiin, että palautteluun kuluisi pari viikkoa. Tästä syystä myös loppupäähän suunnittelemani pitkät intervallit, joissa olisin päässyt kokeilemaan lopullista kisavauhtia kovempaa menoa, jäivät pois.
Loppupäästä putosi pois myös useampi treenikerta Tanska-Suomi-matkailun vuoksi.
Alkuperäisen suunnitelman 16 treenistä (6 LD, 7 D, 3 LI) sain toteutettua lopulta vain 10 (4 LD, 5 D, 1 LI). Silti kehon sopeutumiskyky riitti. 
Koko projektin hauskin puoli oli juuri tuo uskomattoman nopea kehitys. Käytännössä pystyin tuntemaan kehittyneeni joka ainoasta harjoituksesta. Hieno fiilis!
Vaikka projekti päättyi, luulen, ettei juokseminen lopu tähän. Josko vaikka syksyllä tempaisisi puolimaratonin... Ehkä omalla ennätysajalla, vanha ennätys on ainoasta juoksusta vuodelta 1996, suunnilleen 1.55. Katsellaan...
Kommentit