No niin, takana on kolme päivää Aalborg Sportshøjskolessa.

Kuten varmasti kaikki ovat viidakkorumpujen välityksellä kuulleet, edellinen yritys aloittaa opinnot Sportshøjskolenissa viime vuoden (2008) elokuussa loppui lyhyeen. Tiivistettynä kyseessä oli synnynnäinen verisuoniepämuodostuma, cavernooma, joka alkoi vuotamaan verta selkäytimeni sisään. Tai paremminkin kyseessä oli tihkuminen, sillä verenvuoto ja samalla oireiden paheneminen kesti viikon verran. Pahimmillaan vasen puoli kehostani oli lähes kokonaan halvaantunut.

Mies saatiin kuitenkin kursittua kasaan, vaikka koko viime talvi menikin opetellessa uudestaan kävelemään ja käyttämään ruumistaan. Normaalielämä ml. valmennustyö sujuu ilman ongelmia, mutta urheilijanpäiväni taitavat olla taakse jäänyttä elämää, sen verran jalkojeni koordinaatiossa on toivomisen varaa. No, saatan tulla vielä jonain päivänä kiusaamaan C-luokan miehiä nelinpeleissä, varokaa vaan!

Viime vuoden kirjoituksessa esitellyt faktat koulusta pitävät edelleenkin paikkansa, joten niitä en ala toistamaan. Sulkapallovalmentajalinjalla on tänä vuonna vain kuusi osanottajaa, joista kahta ei kylläkään ole vielä näkynyt paikalla lainkaan (srilankalainen kaveri, jonka pitäisi tulla kämppiksekseni ei ole vielä saanut viisumia kolmen kuukauden odotuksesta huolimatta, ja tanskalainen kaveri ei ole vielä ilmestynyt paikalle). Joka tapauksessa kansallisuuksien kirjo on taas ihan mukava, edustamme kaikki eri maita (Suomi, Irlanti, Englanti, Puola, Tanska ja Sri Lanka).

Näin. Täällä jatketaan sisäänajoviikkoa perjantaihin asti, ja nyt myös blogin osalta lähtötilanne on selvitetty. Ensi viikolla päästään sitten paremmin asiaan.