...ja vähän alkuunkin päästy.

Ensimmäiset kaksi päivää ja risat Ålborgin Sportshøjskolenissa (sph) alkavat olla takana. Kaikki on sujunut mutkattomasti tiettyjä henkilökohtaisia ongelmia lukuunottamatta - niistä lisää alempana. Ensin kuitenkin pieni katsaus siihen, millainen paikka sph oikein on.

Sph on vapaasti suomennettuna kansanopisto, vaikka alkukielinen nimi korkeakouluun viittaakin. Tarkka tanskalainen termi on "folkhøjskole". Edelleen hyvin vapaasti koulun tarkoitusta tulkiten sen perimmäisenä ajatuksena on ollut olla vaihtoehto nuorille, jotka eivät oikein tiedä, mitä aikovat tulevaisuudellaan tehdä. Tätä tarkoitusta koulussa ajaa edelleenkin urheilijalinja, jonne opiskelijat tulevat viettämään hauskaa vuotta (tai lyhyempää ajanjaksoa) joko oman lajinsa parissa tai sitten tutustuen useisiin lajeihin.

Toista laitaa koulussa edustaa huomattavasti pienempi valmentajalinja, jossa siis allekirjoittanutkin on mukana. Suurin ero linjojen välillä on se, että valmentajalinja tuottaa läpäisijälleen tutkinnon, urheilijalinja ei. Käytännössä linjat toimivat osittain yhdessä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi jokainen aamu käynnistyy klo 8:00 yhteisellä aamunavauksella, jossa lauletaan yhteen ääneen vähintään kaksi laulua. Muutenkin ensimmäiset kaksi päivää ovat kuluneet riemukkaiden tutustumisleikkien parissa (kuvassa alla menossa jalkapallo).

Toisaalta tämä tuo ihan hauskaa vaihtelua valmentajaympyröihin, mutta toisaalta tiiviisiin leiriaikatauluihin tottuneena ovat minusta vähän turhaa ajanhukkaa. Mutta hei, tässähän on vielä 39,5 viikkoa aikaa, eiköhän sulkapallollekin ole ihan riittävästi aikaa! Yksi tärkeä näkökulma asiaan on vielä se, että Tanskan valtio tukee näitä "kansanopistoja" huomattavasti - siis myös minua. Joten vaikka lauluhetket tuntuvat turhilta, täytyy muistuttaa itseään, että niillä ostetaan Tanskan valtion tuki.

Puitteet koulussa ovat toimivat: asuntola, ruokala, hyvät hallitilat viereisen jalkapallostadionin yhteydessä. (FC Aalborg on muuten tätä kirjoitettaessa yhden ottelun päässä paikasta Mestarien liigassa, ensimmäisen osaottelun jälkeen johto on 2-0!) Asuntola on hieman askeettinen, mutta toisaalta kaikki tarvittava täällä on. Luksus sitten puuttuu.

Opiskelijamäärä koulussa on yllättävän pieni, kokonaisuutena vain vajaat sata henkeä. Ilmeisesti opiskelijamäärä kasvaa vielä jonkin verran, kun lyhyemmät kurssit aloittavat syksymmällä. Sulkapallovalmentajalinjalla on 10 osanottajaa, joista vain yksi(!) on tanskalainen. Liekö sitten kurssin kansainvälisyys pelottanut juutteja, vai mistä ihmeestä on kyse.. Joka tapauksessa joukkomme on erittäin kansainvälinen: suomi, ruotsi, tanska, portugali, italia, unkari, peru ja filippiinit. Espanjasta tulee kaveri vierailemaan viikoksi per kuukausi ja kymmenes kaveri saapuu ensi viikolla. Oikein mukava ryhmä tuntuu olevan kasassa. Ja me kaikki tulemme hyvin erilaisella taustalla, joten meillä on varmasti paljon annettavaa toisillemme.

Niin, ja se pakollinen mutka matkassa: allekirjoittanut on kärsinyt alkuviikon melkein sietämättömistä niska-hartiakivuista. Pakkasin perjantaina ylipainon pelossa raskaat kirjat ym. käsimatkatavaraksi ja sitten raahailin niitä ympäriinsä läppärilaukussa yhden olkapään varassa. Ja kas, lauantaina herätessäni hartiat olivat aivan jumissa. Tilanne on siitä vielä pahentunut päivä päivältä niin, että viimeisenä kahtena yönä nukkumisesta ei ole tullut mitään siitä huolimatta, että buranaa olen popsinut jo pitkälti toista paketillista näiden parin päivän aikana.

Tänä aamuna oli sitten pakko luovuttaa, ja hommasin itseni lääkärille. Lääkäriaika järjestyi älyttömän helposti samalle aamulle, eivätkä sitten edes halunneet rahaa siitä - kuulemma pohjoismaiden välillä on tällainen sopimus. Joka tapauksessa lääkäri oli sitä mieltä, että jumin pitäisi kyllä hellittää parissa päivässä. Huolelleni buranoitten liiallisesta popsimisesta lääkäri vain naureskeli, että se määrä on suunnilleen alaraja, että aineen hyötyvaikutuksia saadaan näkyviin. Sain sitten häneltä ohjeet ottaa rauhallisesti ja reseptin vähän vahvemmille tulehduskipulääkkeille, jotta ei tarvitse popsia lukumääräisesti niin monia pillereitä. Nyt pikku pillerin ja nokosten jälkeen elämä alkaa taas hymyillä : )