Koulun rehtori pyysi meidät eilen palaveriin kertoakseen, että sulkislinjalla on ns. "tilanne päällä". Palaverissa hän sitten jysäytti uutispommin: gurumme Kenneth oli eronnut edellispäivänä.

Sitten hän selitteli diibadaabaa erimielisyyksistä palkka-asioissa ja yritti vakuutella, että hän oli järjestänyt hätäratkaisuja. Meidän kannaltamme tilanne näyttää siltä, että Kennethin vastuulla ollut sulkapallopäivä (keskiviikko) jää pois ohjelmasta, sillä tilalle harkittu edellisen vuoden apukouluttaja Claus Poulsen pystyy tulemaan paikalle vain neljänä viikonloppuna. Hänen päätyönsä on Kööpenhaminassa Tanskan maajoukkueessa.

Koko hässäkän taustalla on koulun uusi alle vuoden virassa ollut rehtori, joka johtaa koulua omalla tyylillään. Se on tarkoittanut potkuja vanhoille opettajille sekä vaikeuksia valmentajalinjalle, joka on kuitenkin tyystin erilainen kuin tanskalaisten kansanopistojen perinteinen pelkkä "elämää opettava" linja. Lisäksi opettajia on pitkään ärsyttänyt hänen kommunikointitapansa, jossa vaikeista asioista vain ilmoitetaan sähköpostilla ilman minkäänlaista keskustelua.

Kennethin osalta kamelin selän katkaissut viimeinen korsi oli se, että rehtori halusi alentaa hänen jo lukukauden alussa sovittua palkkaansa n. puoleen. Kennethille rahallisella menetyksellä ei ollut niin suurta väliä (hänen päätyönsä on Italian liiton palveluksessa ja lisäksi hän tekee tuntiopetusta yliopistolla), vaan kyse oli arvostuksen puutteesta. Kun se lisättiin koko lukuvuoden jatkuneisiin jatkuviin kahnauksiin, hän ei voinut enää jatkaa. Toki hän oli syvästi pahoillaan meidän puolestamme, samoin kuin siitä tavasta, jolla hän nyt joutui lopettamaan koulutuksen vetämisen. Koulutus on kuitenkin ollut "hänen lapsensa", jolle hän on uhrannut 20 vuotta.

Meille oppilaille jää nyt käytännössä vaihtoehdoksi jatkaa koulussa ja saada diplomit kesäkuussa tai ottaa ja lähteä. Kenneth oli kuitenkin se syy, miksi me täällä olemme.

Joka tapauksessa koulun kevään opetus ei tule millään meidän kannaltamme olemaan samalla tasolla kuin se olisi voinut olla. Jos taas lähdemme kävelemään koulusta, kenties meillä olisi mahdollisuus sopia Kennethin kanssa joistain yksityisistä järjestelyistä, joiden kautta saisimme koulutuksemme vietyä loppuun - hän kuitenkin on ollut se avainhenkilö, joka on hankkinut koulutukselle Tanskan sulkapalloliiton (DBF) ja Euroopan sulkapalloliiton (BE) hyväksynnät.

Joka tapauksessa eteenpäin joudutaan lähtemään jonkinlaisella purukumivirityksellä. Jo ilman Kennethin lähtöä vaikutti siltä, että englanninkielistä opetusta on karsittu kovalla kädellä, ja nyt tuntimäärä pienenee entisestään. Alkaa oikeasti olla vaikeaa keksiä syitä, miksi tänne pitäisi jäädä tuhlaamaan aikaansa...

Päälimmäisenä tällä hetkellä on petetyksi tulemisen tunne. Ymmärrän kyllä täysin Kennethin ratkaisun, enkä syytä häntä tilanteesta millään tavalla. Loppujen lopuksi hänen arvomaailmaansa venytettiin liian pitkälle.

Ensimmäinen tavoite itselleni on tietysti saada koko homma jollain tavalla pakettiin kesään mennessä. Siinä mielessä koululle jääminen olisi helpoin ratkaisu. Toisaalta tulin tänne englanninkieliseen huippusulkapallovalmentajakoulutukseen, ja nyt näyttää siltä, että sulkapalloa jää jäljelle 4 tuntia viikossa ja englanninkielistä opetusta saman verran. Enkä oikein haluaisi maksaa 3500 euroa puolesta vuodesta ajanhukkaa vain saadakseni lopputuloksena diplomin kouraan.

Katsotaan nyt. Meidän täytyy tehdä jotain päätöksi sulkisväen kesken, kunhan loput meistä tulevat paikalle lauantaina. Sitä ennen tässä kärvistellään hiljaisella tulella ja yritetään saada aika kulumaan.

Kiitos vain rakas rehtorimme Betina! Elämä se osaa aina yllättää, ei voi muuta sanoa...